Lukijat

maanantai 15. syyskuuta 2014

100 yötä jouluun: lahjaksi sny paketti!

15.9.
Nyt on aika aloittaa joulutus, jos et vielä ole sitä tehnyt.
Satasia pitää tietenkin juhlia pikkujouluin.
Meillä se tarkoittaa tänä vuonna jouluista herkkuateriaa. Bataatti-porkkanalaatikkoa, sienisalaattia, karjalanpiirakkaa, munavoita, suolakurkkua, brie-uunijuustoa ja vihersalaatti. En ole ennen tainnut satasiin näin paljoa panostaakaan =)


Tätä minijouluateriaa nauttiessa tuli mieleen, että pitäisiköhän jouluaaton aterian valikoimaa tänä vuonna supistaa, vähemmän stressiä aatolle, mutta maha tulee kyllä täyteen ja hyvää on. Tähän ateriaan jos olisi lisännyt hitusen paremmat juomat ja jälkiruuan, niin en oikeastaan voisi väittää etteikö oikeasta jouluruuastakin olisi mennyt. Jos vaikka karsisi osan ja tekisi ne herkuteltaviksi jo viikkoa paria etukäteen ettei osatomaksi mistään herkusta tarvitse jäädä? Pohdinnan arvoinen paikka....

Mutta sain satasten kunniaksi lahjankin vaikkei sny parini ehkä asiaa niin suunnitellutkaan! Isäni luota Iisalmesta kun lähdimme tänään ajelemaan kurkkasin (miehen ajaessa) viestit ja smart postipaketti oli sillä välin ilmestynyt, joten nopea koukkaus kaupan kautta ja heti pakettia tutkimaan. Välistä meni ajoitus nappiin.

 Kotona iso kuppi teetä kipeän kurkun lohdukkeeksi, pikkumiehen mielestä kuppi oli niin iso, ettei siitä ikinä tee lopu.
Mutta lopulta itse pakettiin! Parini päätti laittaa minut koukkuamaan. Se onkin aivan uusi taito minulle. Onneksi mukana oli ohjelehtinen, jossa homma oli hyvin selkeästi opastettu. Mukana koukkuamiskoukku ja alpakka lankaa koukkuamiseen. Minulle herkullisen kuuloista juuri sopivan tummaa suklaata, joka pääsi herkkulaatikkon sopivaa fiilistä odottamaan ja pojille rusinarasiat. Pikkumies ilahtui, kun sny oli postissa laittanut hänelle jumppaeväs rusinoita. Tosin jumppaan eivät säästyneet, vaan pikkukaveri järsi pahvit ja pikkumies sisukset =) Onneksi kaapissa oli lisää rusinoita niin pääsi pienempikin niitä maistelemaan, kun ei isoveljen tahdissa tällä kertaa pysynyt. Ja kaunis kortti kruunasi paketin.

Suuret kiitokset sny! Näillä ohjeilla on kyllä koukkuamista kokeiltava. Ohjeita jo katselinkin ja pohdiskelin, että jos lapasista lähtisi liikkeelle. Tai sitten helpommat kautta ja patalapuista. Harkitaan hetki ennen touhuamista.

Käsityöaikakin alkaa lipsua jouluisiin tunnelmiin koko ajan enemmän ja enemmän...


Virkatun sydämen ohje viime vuoden drops joulukalenterista 2013 luukun 24 takaa. Jätin vain lenkin pois, liimasin sydämen ekstravahvalla liimalla magneettiin ja keskelle jäävän reiän paikkasin timantein ja helmin, jottein magneetti näy taustalta. Läpyskänmalliset askartelin kuivausrummun mukana tulleisiin ohjelappuihin. Suomenkielinen tarttui koneeseen kiinni, mutta ruotsin ja norjankielisiä tekstejä ei varmaan tarvita.

Nyt pitäisi päättää montako pidän itse ja monestako raaskin luopua joulumuistamisiksi?

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Piilosilla auringon kanssa, hippaa sadetta vastaan


Lähtötilanne: Talo pohjamaalilla valmiiksi, joten ihan alusta ei tarvinnut hommaa sentään aloittaa.
Ensimmäinen koemaalaus ennen suuremman maalisatsin ostoa. Valkeat osat ihan maalarinvalkoista ja vaaleansininen maali Cello Wintex sävy 7333 ulkomaalia.
Alussa kiusana oli helteet ja ampiaiset. Pistoilta ei vältytty.
Pikkumieskin auttoi kuvaamisessa
 Pikkuhiljaa homma eteni ja päästiin koristeita kiinnittelemään.
Tervetuloa kyltti pitää tietenkin löytyä.

Mutta syyssateet iskivät helteiden jälkeen ennen kuin maalausta ehdittiin viimeistellä. Mutta onneksi säässä tapahtui lopulta käänne, mutta flunssa lannisti maalaajat. Lopulta homma saatiin tältä vuotta viimeisteltyä. Ensi vuodelle jäi ainakin sokkelin maalaus. Ja aika valtavasti pihan laittoa. No, tämä kesä puurrettu pojatöiden parissa, joten ehkäpä ensikesänä istutukset ja pihan siistiminen etenee ihan hujauksessa =) Saahan sitä ainakin haaveilla.

 Huomatkaa takapiha, se vihertää viimein!
 Hiljalleen etenee koristusten lisääminen etuovelle, vielä kestää hetken, että sisääntulo näyttää samalta kuin mielikuvissani. Mutta on siellä jo jotain =)


 Ovistopparina nyrkkeilysäkki... En minä väittänyt että ihan valmista vielä olisi.


Jokusen vuoden suunnittelun jälkeen betonitehdas on lopulta pyörähtänyt käyntiin. Rikkoutumisaste varsin suuri, mutta pari ruukkua on sentään valmistunut. Pakko saada näitä lisää!

tiistai 2. syyskuuta 2014

Syystunnelmia





Syksy saapui jo, juuri kun sato kasvoi näkyville



Syksyn satoa talteen kuivurilla. Vaikka sato onkin muualta kuin omasta pihasta ja kuivurikin vaan lainassa. Kuivuri on muuten mahtava kapistus, jos sille on tilaa! 
vinkki: Puolikuivatut banaani- ja omenaviipaleet peittoavat karkit mennen tullen.
Valkosuklaa- ja tummasuklaakreemiä. 
Unohda kauppojen valmiit suklaalevitteet ja tee itse superhelpolla ohjeella! Käytä leivonnassa, paahtoleivän päällä tai lisää 2 rkl kuumaan maitoon ja herkkukaakao on valmis!
Reseptiin olen törmännyt netissä. Kuumenna 2,5 dl kermaa, ota liedeltä pois ja lisää 200 g suklaarouhetta. Sekoittele tasaiseksi ja sekoittele myös jäähtymisen aikana.

torstai 28. elokuuta 2014

Joulukalenteri 2014

Minun piti odottaa syyskuun puolelle. Ihan oikeasti piti! Mutta kun siskon kanssa on jo sovittu ekoista luukuista ja keltaisen talon joulunodotuksessa avautui juuri kalenteri, niin en vain enää malttanut siirtää tätä.



Joten toiselta välilehdeltä löydät joulukalenterini ja tarkemmat ohjeet. Tervetuloa varaamaan luukkuja! Pikaisen sisko- ja mummo kyselykierroksen jäljiltä jäi vielä jäljelle 5 luukkua vapaaksi molemmilta pojilta, jos haluat heitä ilahduttaa minun lisäkseni. Tuttuun tapaan tulen tietenkin vastavierailulle!

Kolmannelta välilehdeltä löydät kuvat kahden edellisen vuoden yllätyksistä, joita olen saanut.

Itse lähetin toissavuonna rautalankakoristeita, männynkäpy koristeita sun muuta, kaikkea en enää muista.
Viime vuonna matkaan lähti ainakin neuleita, tekemiäni koruja, askartelutarpeita, teetä, mitähän vielä...
Tänä vuonna... No, se on vielä yllätys, mutta suunnitelmia jo on, tietenkin luukun saajan toiveiden mukaan toteutettuna =)


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Lohtupeitto

Aiemmin laitoinkin kuvaa neulomastani lohtupeitto -palasta. Sen peittoprojektin myötä innostuin itsekin kokoojaksi toiselle lohtupeittoprojektille henkilölle, jota olen halunnut aiemminkin ilahduttaa, mutta nyt vasta keksin loistavan keinon. Tähän upean väriseen peittoon sain siis palat muilta novitalaisilta neulojilta ja itse hoidin kokoamisen - kahteen kertaan kun ensimmäinen versio oli ihan karmea. Ompelin palat liian tiukkaan yhteen ja saumat kiristelivät.

Parista palasta muotoitui peiton mukana vielä pikku pussukka.

Ja peitto meni tällä kertaa Murusta ilahduttamaan ja blogissaan hän sen jo esittelikin.

Itsekin sain jotain minua ilhaduttamaan tänään postista, nimittäin postikortin snyltäni. Ihanaa, että olet olemassa =)

Kortin vieressä oleva vihreä avaimenperä on täällä esittelemättä vielä. Tein sen jo viime syksynä, mutta jäin pohtimaan, miten teen liitoksen niin lujasti, ettei avaimet katoa ja jotenkin se jäi lojumaan. Aika ihana tuo on, joten nyt olisi aika viimeistellä se viimein.

Punaiset langat ja tilkut ovat taas uusi oma ikuisuusprojektini. Lohtupeitosta tuli niin kaunis, että halusin itsellenikin ryhtyä tekemään palapeittoa. Päätin tehdä jouluistakin jouluisemman punaisen peiton. Palat ovat 15x15 cm kokoisia ja lankoina villa- ja villasekoite langat, noin 7-veikan kokoisista paloista. Harkinnassa on, että joulukalenterissa pyytäisin paloja peittooni...

tiistai 26. elokuuta 2014

3x kaulaan lämmikettä


Tässäpä 3 valmistunutta kyjy työtä, kaikki pääsevät kaulaa lämmittämään lahjoiksi. Sinisille on jo tiedossa saaja jouluna, ruskea-vihreä odottaa vielä sitä oikeaa henkilöä, jolle sen lahjottaisin. Vasemmalla siis Crystal-langasta tehty kohoneulekauluri ja oikealla Polku -langasta simppeli ainaoikein kauluri. Novita lankoja molemmat.


 Huomatkaas tuolin jalat, tällaista projektia aloittelin. Kyjy työnä teen yhteen tai kahteen tuoliin säärystimet ja loput sitten sitä mukaa kun intoa on, kaikkia kuutta tuolia en ota yhdeksi kyjy työksi, jos into vaikka loppuu kesken ennen joulua. Ei näillä kiirus ole. Saadaan vähän väriä meidänkin tupaan. Teen näitä siis jämälangoista ja kaikista tulee oman värisensä. Päätin, että haluan näihin napit nauhojen sijaan, joten melkoisen monelle keskikokoiselle napille olisi käyttöä! (vink vink vaikkapa vaihtopareille) Ihan sekalaisilla napeille meinasin nämä kiinnittää, tosi lujasti tietysti, ettei pikkukaveri saa räplättyä niitä irti. Pikkukaveri muuten harjoittelee jo seisomista ilman tukea! Montaa sekunttia ei pysy, mutta hetken kerrallaan, tästä se lähtee.

Tämä upean värinen virkattu huivi on kierrätettyä sarasilkkiä, joka lähti alennuksesta matkaan. Mitään vyötteitä tähän rouheaan ja paksuhkoon lankaan ei ollut enkä löytänyt netistäkään lisätietoa, joten kokeilin ensin neuloa tätä parillakin eri puikkokoolla, mutta jälki ei oikein miellyttänyt. Sitten kokeilin virkkausta ja tykästyin. Mitäs sanotte?

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Karvatonta oravaa paleltaa


Onhan tuosta ennenkin ollut puhetta, pikkumies kutiaa helposti eikä suostu mitä vaan kaulaansa laittamaan. Yritystä on kyllä ollut, olen neulonut huivia ja kauluria niin villasta, merinovillasta kuin tekokuidustakin. Yleensä laihoin tuloksin, vaikka kyllä tekokuitu ja merinovilla välillä kelpaavat. Löysin netistä kauniita neulottuja kettupuuhkia ja keksin, että mitäs jos tekisi vastaavan oravana, oravat kun ovat pojan suosikkieläin. Ohjetta en viitsinyt etsiä vaan neuloin omasta päästä. Pojan kanssa kauppaan ja lankoja valitsemaan. Kutittavat langat eivät käy tietenkään, joten kesälangoista piti valinta tehdä. Ja sen piti olla oranssi, tai niin lähelle oranssia kuin valikoimasta löytyi. Ja tämä oli pojan valinta. Häntään taas valittiin sähäkkää violettia.


Saattoi minun päänsisäinen värisuunnittelija vähän kapinoida vastaan, mutta jos poika tämän suostuu kaulaansa laittamaan niin antaa mennä - totesin - ja maksoin langat.


Ei tätä veijaria ehkä söpöksi voi sanoa - itselleni tulee mieleen nyljetty oravanraato, jonka häntä on paleltunut.... Mutta en minä sitä äännen sano, elkääkä työkään, ainakaan pojan kuullen. Tämä kun kelpaa kaulaan!

Joskus kun innostuu voisi tehdä perinteisemmän näköisiä versioita.

Kyseessä oli Kyjy työ ja tämän lohtupala peiton ymppäsin samaan työhön, että 50 g raja varmasti täyttyy. Orava on vielä punnitsematta, mutta palalla oli painoa 30 g joten varmasti ehto täyttyy.

Neulomossa neulotaan aina välillä tarpeen vaatiessa lohtupeitto, muut lähettävät kasaajalle 20x20 kokoisia paloja, joisa kasataan peitto ja lähetetään lohduttamaan sitä joka lohtua kaipaa. Tällä kertaa lähdin mukaan yhdellä simppelillä palalla.