Lukijat

torstai 26. maaliskuuta 2015

Perheen harrastuksia

Miten täällä voikaan olla näin hiljaista? En ole edes muiden blogeja käynyt lukemassa. Minne innostus on kadonnut? Kevät on usein ollut vähän hiljaisempaa käsityösaralla syksyyn verrattuna, mutta enpä muista milloin olisin viimeksi näin totaalilakkoa pitänyt vapaaehtoisesti (vauvojen syntymät aina verottaneet osansa). Välillä olen kyllä neuleen napannut mutta ei se neuloosi vaan ole iskenyt. Olenpa jopa saattanut neuleen hetken päästä panna pois ja tuijottanut vaan sohvan nurkassa teeveetä hetken ennen sänkyyn menoa. Omituista.

No, en ole vielä huolissani. Uskoisin että innostus iskee viimeistään kesällä tai syksyllä jälleen - jollei jo aiemmin.

Sen sijaan liikuntainnostus on valtava. Hirveet treenihimot jyllää. Ja kaikenlainen liikunnallinen aktiviteetti muutenkin. Hankiaisten ansioista löysin ihan uuden ihanuuden poikien kanssa maalla asumiseen. Aivan mahtavia pulkkamäkiä seudun pellot täytenään. Muutenkin ulkoilu on lisääntynyt valon määrän lisääntymisen tahtiin jatkuvaan.



Mutta on niitä harrastuksiakin kertynyt aika lailla, vai miltä kuulostaa?

Itse käyn salilla 2x viikko (sain vasta sovittua miehen kanssa toisenkin salipäivän minulle, jee!) ja lenkillä tällä hetkellä 1x vk (vaikka liukkaiden kelien takia mennyt viime kerrat kävelyksi lähinnä).
Kotonakin jumppailen välillä jos muuten meinaa ihan löhöilyksi mennä.

Poikien kanssa käydään perhejumpassa 1x vk, jossa siis vanhemmat treenaa ja muksut juoksentelee seassa. Uimahalliin pyritään joka toinen viikko selviytymään. Perhekerhoonkin välillä eksytään.

Isompi poika käy liikuntakerhossa, josta tykkää valtavasti, kun lopultakin rohkeni mennä kokeilemaan. Nyt käytiin ensimmäistä kertaa isomman kanssa perhetaekwondossa. Ja oli kuulkaas hauskaa! Painiminen oli erityisesti pojan mieleen. Pienempää en taida vielä jatkuvaan mukaan ottaa vaikkei ikärajoja siellä olekaan. Tarvittaessa kyllä hänetkin nappaan.

Miehellä lisäksi 3 x omat treenit viikossa ja paljon koiran ulkoilutusta (suurin osa tästä vastuusta jäänyt nykyisin miehelle, kun käyttää aamusta ennen töihin lähtöä ja illalla kun laitan poikia nukkumaan.. Onneksi koira kulkee suurimmaksi osaksi nätisti juoksulenkeille, joten sinne pääsee minun mukaan.)

Lisäksi olen viime kuukauden päässyt nauttimaan luksuslauantaista, kun sain kaverilta lady linen kokeilukortin ja olen lauantaisin siellä käynyt. Jumpan tai salin jälkeen on aika hemmottelua mennä paikan ihanaan saunaan ja ajan kanssa laittautuakin hetken tilavassa pukukopissa, normaalin -takki niskaan hikisten kamppeitten päälle ja kotiin rynnistysten -sijaan. Voisin näitä jatkaakin, mutta ei taida aika riittää niin usein, että jäsenyys kannattaisi tällä hetkellä. Ja kesällä varmastikin mieluummin käyn juoksemassa, jos mies vaikka oman pihasaunan sillä välin poikien kanssa lämmittäisi... Mutta jos joskus jäsenyyteen päädyn niin lady line on vahvoilla ihan vaan ihanan saunaosastonkin takia jo, vaikka kuntosalipuoli onkin aika pieni.

Jonkinlaista 10 x jumppakorttia harkitsen hankkivani iisalmen toiselle yrittäjälle eli Pelixirille. Jumpissa on kiva välillä vaihteluksi käydä. Ja lady linella näyttäisi välillä olevan hyvinvointilauantaita, joihin voi kertamaksulla mennä, näitä aion myös seurailla jatkossa.

Mitäs te muut harrastatte käsitöiden lisäksi?

Ja ihanaa Pääsiäisen odotusta!


torstai 5. maaliskuuta 2015

Talvilenkkeilyä

Olen aina silloin tällöin innostunut kesällä lenkkeilemään, mutta aina se on kesän aikana myös jäänyt. Mutta viime vuonna aloitin taas kevättalvesta uuden yrityksen - mitäs sitä muutakaan ehtisi kun pikkuvauvasta ei pitkään malttanut erossa olla ja ruokakin olisi täysimetyksessä olevalle ehtinyt ongelmaksi tulla kun täältä ensin jonnekin ajelee.

Mutta tällä kertaa into on säilynyt! Olen käynyt koko vuoden lenkillä - talvella se on jäänyt yhteen viikonloppulenkkiin kun pilkkopimeät lenkkipolut miehen töistä tullessa eivät ole houkutelleet. Onneksi valo on lisääntynyt niin paljon, että pian voisin jo ottaa toisen lenkin viikkoon.

Edelleen innolla siis lenkkipoluille, vaikka nykyisin pääsen salillekin välillä. Alkaa tuo reilu yksivuotias pikkukaveri jo hetken ilman äitiä pärjäämään vaikkei erossa tahtoisikaan olla.

Mutta miksi kirjoittelen tästä käsityöblogissani? No, talvilenkkeilyyn piti neuloa varusteita.

7-veikasta neuloin alareunasta levenevät säärystimet nilkkoja lämmittämään ja estämään lumen työntymistä kenkiin.
Heijastinlankaa suunnittelin sekaan mutta kerä oli tehnyt piiloutumistempun.
Blogissa on ollut hiljaista kun neulomisinnostus on edelleen kadoksissa. Reiluun 100 g taisi viime kuun länganvähennykset jäädä. Kaippa se innostus taas jossain vaiheessa iskee. Muutaman rivin olen silloin tällöin tehnyt rutiinilla.

Ehkäpä jossain vaiheessa saan pitkästä aikaa sisustusjuttuja tehtyä? Maaliskuun myötä iski keväinen fiilis ja tekisi mieli vähän raikastaa sisustusta, jotain väriä tänne pitäisi saada

tiistai 17. helmikuuta 2015

Pandoja rivissä edestä ja takaa

Viime kesänä sain melkoisen haasteen pikkumieheltä. Panda -paita bambu langasta kuului tilaus. Pandojen tulee seistä ja niiden tulee näkyä kokonaan.

Valmista ohjetta en löytänyt, joten ei auttanut kuin etsiä millimetripaperia ja kynä. Piirsin mallin ja tein mallikappaleen. Pientä hiomista. Pojan mittailua ja silmukoiden laskemista. Vaikka vähän hyödynsin Novitankin ohjetta hiha-aukkojen ja kauluksen suhteen.

Mutta sitten iski uskon puute omiin kykyihin. Kirjoneuleet kun eivät ole vahvinta alaani. Homma jäi seisomaan. Joulukuussa tein onnistuneen kirjoneule tonttupipon ja siitä itseluottamusta saaneena - ja pojan muistellessa lupaustani - ryhdyin viimein hommiin.

Paita onnistui kuin onnistuikin! Ainakin saaja on tyytyväinen ja sehän on tärkeintä. Keskiosan valmistuttua sovituksessa tilaaja teki vielä viime hetken muutoksen ja paita jäikin hihattomaksi.

Takana näkyy tietenkin pandojen selkäpuoli...



... ja edessä etupuoli.



Painoa paidalle tuli yllättävän vähän: 130 g, mutta plussaa sain 60 g kun anoppi lahjoitti nalle -langan jämät. Eli helmikuulla on miinusta 70 g. Alku se on sekin. Ja odottaa tuolla yksi pieni käsityö päättelyä. Mutta mennään jo 17. päivää, joten kauaksi taitaa kilon tavoitteet jäädä tässä kuussa. Neulominen kun vieläkin maistuu hitaanlaisesti, mutta välillä kuiteskiin.


ps. Viideltä ei ole enää pilkkopimeää ja välillä harvinaiseksi jäänyt ilmiö auringon paiste on jälleen nähtävissä ajoittain!

torstai 5. helmikuuta 2015

Tammikuun yhteenvetoa

Tammikuun lopussa se iski, joku ihme talviväsymys mikä lie. Neuleetkaan eivät innostaneet. Asiaa ei auttane ensin särkemäni selkä ja nyt jalkapöytä. Selkä on jo kunnossa, mutta jalka mokoma hankaloittaa liikkumista. Mutta jospa tämä tästä, innostuin minä sentään lopulta jatkamaan neulomistakin hiljakseltaan, vaikken kovin suurella innolla. Ja taas piti aloittaa uusi työ ja jättää vanhat lojumaan.

Tästäpä johtuen tammikuun lankasaldoksi jäi 750 g miinusta. Ei tullut kiloa. Mitenkähän helmikuussa käy? Sentään miinuksella mennään, yhtään en ole lankaa ostanut.

Kiusaukseksi salaisen neuleystävän kevään kierroksen ilmoittautuminen on menossa. Mutta pysyn tiukkana ja jätän sen välistä. Syksyllä sitten uudella innolla mukaan jälleen. Jos ehtisi ensin neuloa edes osan viime kierroksella saamistani langoista.

Ufojakaan en saanut valmiiksi, mutta yhtä paitaa sentään yhden etukappaleen verran. Tälle kuuta yritettävä eka ufo selättää siis.

Koska neuleita ei ole esiteltäväksi tästä saatte ruokakuvan.



Miten ihmeessä onnistuin asumaan yli vuoden takkaleivinuunin kanssa paistamatta siinä pitsaa? On muutes vaivan arvoinen vaikka jokusen tunnin saakin valmistella pitsan paistoa!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Pipo, peitto ja projekteja

Kaipasin jonkinlaista projektia keväälle lankojen parissa, vaikka vaihdot väliin jättäisinkin. Ilmoittauduin siis Novitan neulomossa lankavaraston supistelijoihin ja ufojen hävitysprojektiin. Lupaan tänne raportoida aina kuun vaihteessa tilanteen etenemisestä!

Itselleni otin tavoitteeksi vähentää lankavarastoja kilon kuussa. Joten jos sitä enemmän saa neulottua, sitten voi harkita uusien lankojen ostamista. Mutta jos olen jäljessä sitten pitää harjoittaa itsekuria. Saas nähdä miten onnistuu. Ainakin jos ohuilla langoilla välillä neuloo, niin tuskin ehdin kiloa kuussa kuluttaa. Mutta toisaalta paksuilla langoilla voipi enemmänkin mennä. Tässä kuussa on uusimpien valmistuneiden töiden myötä kulunut 750 g lankaa.

Ufojen (eli kaappiin nyhjäämään jääneiden keskeneräisten käsitöiden) hävitysprojektissa on tavoitteena juhannukseen mennessä päästä kaikista ufoista eroon - oli se sitten purkamista, työn loppuun tekemistä tai vaikka eteenpäin lahjoittamista keskeneräisenä. Vähän epäilen pääsenkö kaikista eroon - niitä on ainakin 13 tällä hetkellä. Mutta yritettävä on. Kyjyssä kesken jäänyttä paitaa itselleni olen jo jonkin matkaa tehnyt - vaikka se joutuikin taas syrjään uusien neuleiden tieltä. Varmaankin pari työtä pitäisi siis kuussa pyrkiä tekemään. Tälle kuutahan tulee vielä kiire!

Mutta on minulla jotain valmistunutkin jälleen. Pikkumiehen ohjeiden mukaan neuloin mustan joustinneulepipon tupsulla. Lankana dropsin babyalpaca silk ja lankaa kului yksi kerä eli 50 g.

Sitten sormet syyhysivät päästä syksyllä ostamani jättilankakerän kimppuun. Akryylilankakerällä oli painoa peräti 450 g eikä yhtään solmukohtaa (eli langan jatkamista solmulla) ollut koko kerässä! Kävisipä joskus niin Novitan raitalangoillakin (arvaas kellä mennyt taas hermo solmujen kanssa ja sekaisin menevän värityksen...)

Virkattujen tilkkujen kirjastani valkkasin simpukkapitsin. Vähän vaan reilummin kokoa...

Ja lopputuloksena muhkean kokoinen vauvan peitto! Tällä on sen verta enemmän kokoa että käypi isommallekin lapselle torkkupeitoksi tai aikuiselle jalkojen päälle. Vähän pohdinkin pitäisinkö tämän itse, mutta ei taida kuitenkaan olla tarvetta, joten menkööt lahjoitettavat/ myytävät pinoon.

Seuraavana projektina jälleen pikkumiehelle tulossa kun häneltä nyt toiveita satelee! Pienempi mies nukahti jo yöunille, joten nyt hipsinkin sohvan nurkkaan neulomaan.



torstai 8. tammikuuta 2015

Väriä vauvalle

Vuoden toisena käsityönä valmistui vauvan peitto jätti-isoäidinneliöstä. Novitan Onni kausilankaa, yksi 200 g kerä upposi tähän aika tarkalleen. Ohje oli kääreessä. Ensin olin aika epäileväinen väristä. Yleensä kun pikkuvauvoille on tullut suosittua vaaleita ja hempeitä värejä. Mutta lopputulos on kyllä ihanan värinen. Kelpaisi meille käyttöön, jos peitolle olisi tarvetta. Mutta ei tarvita tätä, joten pääsee lahjakaappiin odottamaan sopivaa lahjottavaa tai myymistä, jos joku tästä kiinnostuu. Lankaan meni muistaakseni noin 5 euroa ja peitoksi tämä oli kohtuullisen nopeatekoinen. Olisiko 25 euroa järkevä pyyntihinta jos joku tästä kiinnostuu? Miten hinnoittelisitte jos tämä olisi oma työnne?

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Vuoden 2015 suunnitelmia

Vuoden 2014 viimeinen valmistunut työ oli tämä lapaspari.

Lankana 7-veikka ja ohje Novitalta. Pari menee myöhästyneeksi joululahjaksi - jos vain sopivat saajalleen. Hitusen ahtaat ovat minun käteeni. No, jos eivät sovi, nämä pääsevät jollekin pienikätisemmälle ja teen uudet jossain välissä eri mallilla.

Vuoden vaihduttua on jälleen hyvä hetki pohtia suunnitelmiaan. Tänä vuonna minulla on tavoitteena järkeistää rahan käyttöäni. Säästää niissä paikoissa mistä säästäminen ei liian kurjalta tunnu ja hankkia rahoilla asioita, joita olen pitkään halunnut, mutta ei mukamas ole varaa.
Mutta miten tämä vaikuttaa käsitöihini ja blogiin?

No, toissavuonna olin raskaana ja vähensin lankamääriäni. Yhtenä syynä, että olihan se tiedossa, että vauvan synnyttä neulominen jää vähälle ja turhaa lankoja on kaapissa seisottaa. Viime kesänä pääsin taas neulomisessa hiljalleen vauhtiin ja pitkän langanostolakkoilun jäljiltä homma lähti vähän lapasesta.

Normaalista olen pitänyt varastoni 5 kg luokassa. Nyt tein inventaarion. En punninnut lankoja, mutta vähän merkkailin ylös täysiä keriä ja heitin isommista jämistä arvioita. Kyllä se 10 kg saattaisi rikki mennä. Eihän se paha teoriassa ole (kun vertaa joihinkin kunnon hamstereihin), mutta säilytystilaa on rajallisesti eikä vuodessa ehdi neuloa kovin montaa kiloa yleensä. Joten kaiken järjen mukaan voin säästää jättämällä lankahankinnat minimiin. Tai periaatteessa en tarvitse yhtään lankaa koko vuonna, jollei jotain tilaustöitä tule, joihin ei sopivaa lankaa löydy. Kun järjellä ajattelee, haluan enemmän uusia ruokalautaset kuin hommata lisää lankaa seisomaan kaappiin.Toisaalta totaalilanganostokieltoa kirvelisi laittaa. Jos ja jos... alet? Löytyy jotain niin ihanaa? Ehkä pitäisi asettaa jokin raja koko vuodelle. kilo tai pari? Ja jotain keppiä ja porkkanaa jos siinä selviän? Ideoita? Lähteekö kukaan mukaan?

Toinen mihin se vaikuttaa on vaihdot. Joulun alla osallistuin jälleen vaikka kuinka moneen vaihtoon ja ensi syksynäkin haluan varmasti osallistua. Mutta mites keväällä? Ainut vaihto johon keväällä olen välillä osallistunut on sny. Viime vuonna jätin kevään snyn välistä, sillä aikaa ei pikkuvauvan kanssa moiselle ollut. Tälle keväälle houkuttaisi lähteä mukaan, mutta toisaalta voisin käyttää rahat järkevämminkin. Rehellisiä jos ollaan, niin paketit ilahduttavat kyllä saapuessaan valtavasti, mutta ehkä jotkin hankinnat, joista on pitkään haaveillut ilahduttaisivat enemmän, pidemmän aikaa? Pohdinnan lopputuloksena siis taitaa olla, että jätän kierroksen väliin ja käytän rahat muihin hankintoihin.

Yhden hankinnan jo teinkin, mistä olen haaveillut. Uusi dvd-soitin. Edellinen rikkoutuikin jo ... puolitoistavuotta sitten, ainakin. Johan tuossa on kyllästynyt pieneltä kannettavalta dvd soittimelta filmejä katsomaan. Hinta oli alessa hurjat 29 euroa.

Vuoden ensimmäinen käsityö oli hiirihuivi pikkumiehelle, hänen toiveidensa mukaan valmistettuna ja baby alpaca silk langasta, joka selvisi vaativan kutittavuustestin.