Lukijat

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Paluu käsitöiden pariin

Keväällä se iski, käsityöinnostus. Päätin pysyä tiukkana ja hoidella ufot kaapin perukoilta ennen kuin aloitan mitään uusia töitä.

Kaapin pohjalta löytyi yksi ikuisuusprojekti nimeltään jämälankapeitto ja kolme paria sukkia. Ei muuta kuin kiinni niihin.


Ekana työn alle pääsivät viime syksynä kesken jääneet sukat. Muutto ja vauva pitivät huolta että neulominen jäi. Raitasukkien langan sain jouluystävältäni ja ohje Novitalta, ihanaa palmikkoa. Sukat tein itselleni. Harmaat sukat pääsivät miehen sukkavarastoon ensimmäisiksi ohuesta langasta tehdyiksi sukiksi hänellä. Kyllästyin näiden neulomiseen syksyllä, kun etenivät muka niin hitaasti, mutta keväällä neuloin parin loppuun yhdessä illassa - ja ilta ei tosiaankaan sisällä nykyisellään tunti tolkulla neulomisaikaa.
 Pari vuotta sitten kyjyssä aloitin siskontytölle tekemään ylipolven sukkia, mutta alun jälkeen huomasin, ettei ne ikinä pysyisi hoikan tytön jalassa. Purkaminen ei huvittanut, joten muokkasin sukista lennossa itselleni polvisukat. Homma jäi kuitenkin projektin aikana kesken eikä näihin ole sen jälkeen huvittanut tarttua. Nytkin otin ne väkisellä esiin, mutta ihan yhtä kivaa noita oli neuloa kuin mitätahansa muutakin, mikä lie henkinen este oli tiellä.

Sukat on Novitan langoilla ja ohjeilla - miinus omat muokkaukset. Nallella raidoitin joka toisen kierroksen väriä vaihtaen. Mukana siis pätkävärjätty lanka ja yksivärinen. Sukista tuli aikasta kivat, mutta jaksaisikohan neuloa joskus samantyyppiset ihan mustina. Minulla kun hameet on usein niin värikkäitä että niitä on hankala yhdistää tällaisiin... hmmm...

Ja sitten tämä viimeinen kiusaus. Aloitin tekemään peittoa Oulussa asuessani, en tainnut olla naimisissa vielä, eli pikaiseen laskettuna aloittamisesta on 6-7 vuotta aikaa.
 Minulla on hienoja vaihekuvia miten peitto on tehty, mutta yritäppä löytää ne enää...
 Virkkasin ensin 7-veikka ja vastaavan paksuisista langoista verkkopohjan, 1 pylväs ja yksi ketjusilmukka vuoronperään ja seuraavalla kierroksella aina pylväs edellisen kierroksen ketjusilmukkaan. Langat päättelin virkkaamalla ne työn sisään sitä mukaan. Pohjan valmistuttua virkkasin kaikenlaisista langoista ketjusilmukkanauhoja, ohuemmista pari- kolme lankaa yhdessä. Ja pujottelin ne työhön pituussuunnassa, jolloin työssä on raitoja molempiin suuntiin. Langanpäät jäi hapsuiksi. Yhtään lankaa ei siis ole tässä työssä neulan kanssa tarvinnut päätellä eikä työtä varten ole mitään ostettu tai uutta kerää korkattu.

Näistä päästyäni aloitin pitsihuivin neulomisen, mutta se on jo useamman viikon ollut koskematta - aika ei vaan riitä. Mistähän sitä saisi budjetoitua joka päivällä vähän lisää omiin harrastuksiin? Tai edes kerta viikossa jos saisi neuleen kanssa istua tunnin pari ilman keskeytyksiä, ilman että se aika on poissa kotitöistä, liikunnasta tai muusta mitkä pitäisi hoitaa tämän päätyön eli lasten kanssa touhuamisen päälle.

ps. valokuvaongemat eivät ole selvinneet vieläkään. Kovan työn tuloksena sain sentään joitain kuvia ladattua tänne, joten lähiaikoina tulossa pari juttua pihamaalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistä, tervetuloa toistekin.