Lukijat

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Pientä hiljaisuutta ja kevään odotusta

Olen kirjoitellut blogissa lähinnä talosta ja käsitöistäni. Mutta Pikkukaverin syntymän jälkeen en ole koskenut sen enempää puikkoihin, lankoihin kuin kankaisinkaan. En ole edes askartelemaan joutanut pikkumiehen kanssa. Taloonkaan ei ole tullut panostettua muuton jälkeen pahemmin. Joten ei ole paljoa ollut mitä blogiin päivittäisi. Luultavasti menee syksyyn ennen kuin käsitöissä pääsee taas vauhtiin.

Mutta helmikuuta ei ole enää paljoa jäljellä. Kevät lähestyy. Ja samalla lähestyy aika kun ohuen lumikerroksen alle peittynyt alue paljastuu taas pihan sijaan mutavelliksi. Nyt olisi siis aika herätellä  intoa pihan suunnitteluun. Ja opiskella pihan perustamista. Ensimmäisenä pitäisi laskea budjettia, paljonko rahaa on ensi kesänä käytettäväksi. Netistä kun katselee kuvia erilaisista pihoista alkaa mielikuvitus lentämään. Mutta ei sellaista pihaa yhdessä kesässä saada pienellä budjetilla ja omalla - hyvin kokemattomalla - työvoimalla. Mutta jospa saadaan pihaan ajettua sen verta maata, että se kelpaa kasvualustaksi. Sen jälkeen laitan nurmikon ja kukkaniityt kasvamaan. Kolmantena on vuorossa leikkialueiden ja hedelmäpuiden sekä marjapensaiden laitto.

Sen verta haluaisin ainakin saada ensi kesänä tehtyä. Näiden lisäksi haaveilen pienestä viljelyläntistä perunaa, sipulia ja porkkanaa. Kivetyksistä ja korotetuista kukkapenkeistä. Mutta ne saattavat jäädä ensi kesänä vielä suunnittelutasolle. Kuten moni muukin homma.

En ole myöskään ratkaissut vielä koiraongelmaa. Meidän koira ei pihassa vapaana juokse, mutta naapurin koirat sitä tekevät ja samalla merkkailevat paikat - vaikka asiasta on sanottu. Joten laitanko minä sitten naapurille laskun aidan rakentamisesta vihannesmaan ympärille? Vai kasvattelenko kesän salaattia, jota en uskalla syödä kun naapurin koirat ovat saattaneet pissiä niihin? Tuskinpa naapuria tähän vetoaminen kiinnostaa kun ei kiinnostanut sekään, että heidän koiransa hyökkäilevät vapaana ollessa meidän koiran kimppuun. Örkille ei tästä varsinaisesti haittaa ole, koska on isompi, mutta lasten kanssa ei paljoa uskalla koiraa ulkoiluttaa. Paitsi jos otan tavaksi päästää kylmän viileästi hihnasta irti ja toivoa että Örkille riittää että saa hyökkääjät hätistettyä tiehensä.







6 kommenttia:

  1. Aika karmea tilanne noiden naapurin koirien kanssa ja miksei niiden omistajienkin. On se,ettei sanominen ole auttanut. Koeta keksiä jotain.
    Tsemppiä ja mukavaa keväänodotusta

    VastaaPoista
  2. Johan on törkeitä koiranomistajia jos antaa toisten tontilla koiriensa juoksennella! >:(
    Yritä vielä puhua vakavasti ja tiukasti asiasta. Kysy poliisilta kenelle asiasta kannattaisi puhua ja mitä asialle voisi tehdä, laissa kuitenkin on määritetty koirien irtipito. Metsästysaikana (ja oliko pesintäaikana) tuo ainakin suoraan rikkoo jo niitä määräyksiä koska koira saa olla vapaana vain omalla tontilla.
    Mie en anna omien koirien edes pissiä toisten portinpieliin tai postilaatikonjuureen. Minusta on ainakin ikävä hakea postia jos on tolppa keltaisena ja haisevana ja saa liukumiinoja varoa. Ja me asutaan kuitenkin syvällä maalla jossa koirilla on elo vapaampaa. Mutta käytöstavat kunniaan silti. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo lupasi tarkemmin koiriaan vahtia ja sen jälkeen harvemmin niitä näkynyt, mutta silloin tällöin kuitenkin. Ikävä lenkittää koiraa kun ei ikinä tiedä milloin tulee tappelu. Naapurin isoin koira ainakin on onneksi narttu, joten ei meidän uros sen kanssa tosissaan tappele. Nykyisin soitan joka kerta naapurille kun niiden koirat meidän pihassa käyvät ja hakee (huutaa) se aina ne poies. Ehkäpä naapuri joskus kyllästyy minun soittoihin. Kiva olisi kuitenkin asia hoitaa niin, että naapuri sopu säilyy. Koirat muidenkin naapureiden pihassa käyneet, mutta ei se vielä mitään, kun yksi naapuri on aamulla nähnyt näiden samaisten ihmisten hevoset omassa pihassaan =)

      Poista
  3. Maaseudulla Savossa koirat ehkä liikkuvat valitettavan paljon vapaana. Porukoitten koira on aina ollut vapaana, kun omaa tonttia on ympärillä lähes joka puolella. Samoin sitten naapureiden koira, koska se ei ole ollut meille mikään ongelma - ja samoilla mailla sitten liikkuvat.

    Olisiko vaihtoehtona koiran totuttaminen muihin koiriin? Testata riittävän monta kertaa ettei kukaan tule syödyksi ja sitten vaan sopeutua käytettyyn tapaan? Näin siis ainakin Kilpisjärven länsirannalla.

    -Maija K.

    VastaaPoista
  4. Sinut on jälleen haastettu: http://fuksianpunainenlanka.blogspot.fi/2014/03/haastetta-pukkaa.html

    VastaaPoista

Kiitos käynnistä, tervetuloa toistekin.