Entten tentten - tonttikauppoja

Kaksi vuotta sitten muutimme Tampereelta Pohjois-Savon maaseudulle, kylän keskustan tuntumaan vuokralle rivitaloon. Ensimmäinen oma pihapala tuntui melkoisen luksukselta Hervannan kerrostaloelämän jälkeen. Omakotitalon etsinnän aloitimme kuitenkin saman tien. Vuoden kuluttua - viime syksynä -  tulimme siihen tulokseen, että ei meille sopivaa taloa sopivalta paikalta valmiina löydy ja aloimme hiljalleen lämmetä rakentamiselle.

Mutta mistäs tontti?

Sotkua syntyy kun toinen haluaa syrjemmälle (mies) ja toinen lähemmäs kylän keskustaa (minä). Välillä on yritetty tonttia tosissaan ostaa. Osallistuimme netin kautta Metsähallituksen huutokauppaan unelmatontista ison järjen rannalla, mutta jouduimme luopumaan leikistä ennen kuin hinta nousi edes puoleen väliin lopullista hintaa. Yhtä kivalla paikalla olevaa mahdollista tonttia kyselimme erään pellon omistajalta (se ei ollut myynnissä), mutta pitkän harkinnan jälkeen omistaja päätti, ettei halua myydä - vaikka piti tarjoamaamme hintaa sopivana.

Loppukesällä mietimme montaa vaihtoehtoa, kallista ja halpaa, keskustassa ja kaukana siitä. Siinä lueteltiin jo etten tentten teelikat ja lyötiin vetoa, että jos illan lotossa tulee pienikin voitto, niin ostetaan ihana, mutta kallis tontti saman tien. No, lotossa ei voitettu, mutta Jokerista tuli pari euroa. Ei myö kuitenkaan yli 50 000 euroa alettu tonttiin sijoittamaan täällä maaseudulla, varsinkin kun minä toistaiseksi olen kotona ja palkansaajia vain yksi. Tosissaan sitä kyllä mietittiin kunnes huomattiin uusi ilmoitus.

Tontti sijaitsee siinä 15 km kylän keskustasta, sopivaan suuntaan niin, että 15 km tulee myös naapurikaupunkiin, jossa suurin osa molempien sukulaisista asuu ja josta löytyy lisää palveluita - jos omalta kylältä ei kaikkea tarvitsemaansa aina löydä. Sitä käytiin  katsomassa ja rämmittiin pellon palalta hakkuuaukealle ja siitä taimikon kautta märkään suometsään kohti lammen rantaa.

Joko arvasit mihin tässä ollaan tulossa?

Jep, tekstin seassa näkyvät maat ovat meidän! Tänään allekirjoitimme kauppakirjat ja 11,8 hehtaaria maata - lähinnä taimikkoa ja hakkuuaukeata - siirtyi meidän omistukseemme. Lähtipä mukaan pala pienen lammen rantaa ja pätkä joenvartta. Maat ovat kahdessa osassa ja välimatkaa on joku kilometri.

Tässä todennäköisesti tulevaa etupihaamme. Liekkö tuo tuossa etualalla meidän tuleva joulukuusi?

Tästä kulmasta aukeaa näkyviin vielä meidän talo - huomaa että maa nousee hieman.

Rakennamme siis harjulle.

Takapihalta voimme ihastella pelto-metsä maisemaa ja tietysti lampea - raivaustöiden jälkeen siis.

Ja etupihalta avautuu näkyviin  lisää peltoa ja toinen, isompi lampi.

Tässä kuvia toisesta, reilun 7 ha palasta, joka osittain hakattua ja osittain nuorta taimikkoa. Meidän maata on tuonne isoille puille asti, siellä kulkee myös joki.

Meidän maata on näissäkin kuvissa isommille puille asti. Meidän taimikot ja naapurin metät.

Rasitteena on vaan Stora Enson juurikasat, joita ei kuulemma viedä pois ennen kuin vuoden päästä. Toinen pino ei haittaa, se sijaitsee siellä meidän tulevan metsän paikalla (metsä siinä on siinä vaiheessa kun päästään eläkkeelle), mutta toinen on meidän pihalla! Onneksi sen verta syrjässä, näillä näkymin, ettei se rakentamista haittaa.

Tästä se lähtee. Lisää pääsette lukemaan.