Juhannusaattona käynnistyi KYJY ja laitoinkin sen kerralla tehokkaasti käyntiin. Mitään en ole saanut valmiiksi asti vielä, mutta aloituksia olen tehnyt jo neljätoista kahdestakymmenestä. Ihan vähän (yli tuplannut arvioisin) olen lankavarastojakin paisuttanut kun mieleeni muistui ajalta ennen pikkukaveria suunnitelmani opetella neulepaitoja kutomaan - mitoitus niissä lähinnä on ongelmana. Ensimmäinen paita tai oikeastaan tunika on hyvin lähellä valmistumista. Vielä kun saisi poikien uniajat takaisin normaaliksi, jotta ehtisin välillä neuloakin (ja pidettyä kodin siistinä ja nukuttua ja ...), viime yöt kun vähintään toinen pojista on kukkunut lähemmäs puoleenyöhön ja eka herännyt ennen kahdeksaa.Aluksi meinasin neuloa lähinnä joululahjoja ja yhdet työt minulle ja pojille, mutta listalle etuilee koko ajan oman perheen neuleet. Saas nähdä paljonko ehdin tänä vuonna lahjaksi neuloa. Mutta jouluaattoon taitaa vielä hetki olla aikaa, joten murehdin sitä myöhemmin.
Kyjyn käynnistyessä leväytin ekana käsityökaappini sisällön lattialle. Pari pikkutyyppiä ja yksi koirakin tuli ihmettelemään keriä ja puikkoja.
Tein aloituksia sarjatyönä vaaditun viiden kierroksen verran ja aloin sitten paneutumaan töihin yksi tai kaksi kerrallaan, tosin välillä innostuksen kohde vaihtuu). Sen verta aloitusten teko kuitenkin jatkui, että valtasin sohvan sen jälkeen kun lattia piti siivota.
Lopulta langat ja puikot oli siivottava sohvalta, jotta sinne mahtuu istumaankin, mutta ei ne vieläkään ole takaisin käsityökaappiin menneet - eivät nimittäin enää mahdu sinne jollen siivoa sitä uudelleen. Hyvä että sittenkään. Ne lanka-alet... Nyt tarvikkeet lymyilevät treenihuoneen penkillä miehen työkamppeiden vieressä.
Kadotin pääsiäisen alla kamerani ja siirsin vasta nyt ekaa kertaa kuvia tästä koneelle sen jälkeen, joten esittelen ihan pikkuisen myöhässä pääsiäisaskartelumme pikkumiehen kanssa. Virvon varvon kierros kohdistettiin siis mummoihin, ukkeihin ja vastaaviin tänä vuonna. Pikkumies valitsi huolella mikä kortti ja oksa tulee kenellekin.
Lisäksi täytyy esitellä farkkuja työkseen ompelevan sukulaisen taidonnäyte farkkujen ylijäämämateriaaleista.
Pikkumies valitsi kipsinsä koristeeksi vaaleanpunaisen rannerenkaan. Keinusta tippui ja kämmeneen tuli pieni murtuma, mutta siitä seuranneesta 4 viikon kipsirupeamasta on jo selvitty ja käsi on yhtä hyvä kuin ennenkin, sopivasti saatiin kipsi pois ennen helteitä ja päästiin uimarannalle lopultakin talviturkkia heittämään ja räiskimään vettä toistemme päälle miehen ja pikkukaverin seuratessa touhua rannalta. Tai uskalsivat hekin sentään varpaansa veteen kastella.
Pikkumiehen jalkaan sujahti perinteisemmän farkun värinen ranneke, mutta meinaa se jalastakin tippua.
Omaan käteeni valitsin hetken pohtimisen jälkeen punaisen koristeen, tästä sainkin jo vähän paremman kuvan kun kohde pysyi hetken paikoillaan. Eivätkö olekin upeita?! Suuret kiitokset tekijälle, olet sie taitava.
Meillä muuten pikkukaveri on kasvanut hurjaa kyytiä, tässä kuussa tulee jo 8 kk täyteen! Ja tämä suloinen otus vaatiikin äitille silmät selkäänkin. Imuroin marsujen häkin siivouksen jäljiltä lattiaa kun huomasin tämän ilmestyksen. Meillä siis noustaan tukea vasten seisomaan! Ja ryömitään muutenkin joka paikkaa tutkimaan. Tätä kirjoitusta tehdessäni kävin kerran hakemassa pojan pois kiskomasta koiran turkkia (örkki on onneksi erittäin hyvähermoinen tällaista toimea kohtaan, tarvittaessa nuolaisee naamasta ja poistuu rauhallisempaan paikkaan nukkumaan), kerran kävin lohduttamassa kun pyörähti nenälleen ja toisen kerran kävin pelastamassa kun kamala vanha singeri nappasi jalan kiinni polkimen alle. Lopulta luovutin ja tulin jatkamaan juttua nyt pojan päiväuniaikaan.
Meillä muuten pikkumies alkaa kehittyä valokuvien ottajana, joten ehkäpä saatte tulevat villapaita yritelmäni kuvattuna minun päälläni =) Näkyy samalla miten mitoitus on onnistunut. Näin hyvin poika jo kuvaa, tässä kuvaa marsujen häkin siivouksesta. Ja takana lymyilee lankalaatikkoni... Seuraavaksi päivitän vielä esittelytekstini, pitää laskea eilisen jäljiltä yhteen 27+1 =)
No oletpa laittanut hyrskyn myrskyn. Minä en uskaltanut lähteä tuohon haasteeseen mukaan ollenkaan. Ihana tuo pikkumiehen kuva.
VastaaPoistamie jätin haasteen myöskin ottamatta vastaan koska takuulla teen sen kuitenkin. saan vaan itelleni ressin aikaseksi kun ilmottaudun.
VastaaPoistahyviä kuvia pikkumies ottanu..
Ai että näytti tutulta tuo kaappien siivous.. Meillä on koiruus kans tullaamassa joka ikisen lankakerän minkä vaan ehtii ko ne leväytän tuolta vaatehuoneesta paremmin hollille... Hyvällä mallilla sulla jo KyJy :) Mä oon kunnostautunu niissä alotuksissa... Ei vielä siis yhtään työtä valmiina. Onneksi jouluun on vielä aika :D
VastaaPoista