Paluu käsitöiden pariin

Keväällä se iski, käsityöinnostus. Päätin pysyä tiukkana ja hoidella ufot kaapin perukoilta ennen kuin aloitan mitään uusia töitä.

Kaapin pohjalta löytyi yksi ikuisuusprojekti nimeltään jämälankapeitto ja kolme paria sukkia. Ei muuta kuin kiinni niihin.

Ekana työn alle pääsivät viime syksynä kesken jääneet sukat. Muutto ja vauva pitivät huolta että neulominen jäi. Raitasukkien langan sain jouluystävältäni ja ohje Novitalta, ihanaa palmikkoa. Sukat tein itselleni. Harmaat sukat pääsivät miehen sukkavarastoon ensimmäisiksi ohuesta langasta tehdyiksi sukiksi hänellä. Kyllästyin näiden neulomiseen syksyllä, kun etenivät muka niin hitaasti, mutta keväällä neuloin parin loppuun yhdessä illassa - ja ilta ei tosiaankaan sisällä nykyisellään tunti tolkulla neulomisaikaa.

 Pari vuotta sitten kyjyssä aloitin siskontytölle tekemään ylipolven sukkia, mutta alun jälkeen huomasin, ettei ne ikinä pysyisi hoikan tytön jalassa. Purkaminen ei huvittanut, joten muokkasin sukista lennossa itselleni polvisukat. Homma jäi kuitenkin projektin aikana kesken eikä näihin ole sen jälkeen huvittanut tarttua. Nytkin otin ne väkisellä esiin, mutta ihan yhtä kivaa noita oli neuloa kuin mitätahansa muutakin, mikä lie henkinen este oli tiellä.

Sukat on Novitan langoilla ja ohjeilla - miinus omat muokkaukset. Nallella raidoitin joka toisen kierroksen väriä vaihtaen. Mukana siis pätkävärjätty lanka ja yksivärinen. Sukista tuli aikasta kivat, mutta jaksaisikohan neuloa joskus samantyyppiset ihan mustina. Minulla kun hameet on usein niin värikkäitä että niitä on hankala yhdistää tällaisiin... hmmm...

Ja sitten tämä viimeinen kiusaus. Aloitin tekemään peittoa Oulussa asuessani, en tainnut olla naimisissa vielä, eli pikaiseen laskettuna aloittamisesta on 6-7 vuotta aikaa.

 Minulla on hienoja vaihekuvia miten peitto on tehty, mutta yritäppä löytää ne enää...

 Virkkasin ensin 7-veikka ja vastaavan paksuisista langoista verkkopohjan, 1 pylväs ja yksi ketjusilmukka vuoronperään ja seuraavalla kierroksella aina pylväs edellisen kierroksen ketjusilmukkaan. Langat päättelin virkkaamalla ne työn sisään sitä mukaan. Pohjan valmistuttua virkkasin kaikenlaisista langoista ketjusilmukkanauhoja, ohuemmista pari- kolme lankaa yhdessä. Ja pujottelin ne työhön pituussuunnassa, jolloin työssä on raitoja molempiin suuntiin. Langanpäät jäi hapsuiksi. Yhtään lankaa ei siis ole tässä työssä neulan kanssa tarvinnut päätellä eikä työtä varten ole mitään ostettu tai uutta kerää korkattu.

Näistä päästyäni aloitin pitsihuivin neulomisen, mutta se on jo useamman viikon ollut koskematta - aika ei vaan riitä. Mistähän sitä saisi budjetoitua joka päivällä vähän lisää omiin harrastuksiin? Tai edes kerta viikossa jos saisi neuleen kanssa istua tunnin pari ilman keskeytyksiä, ilman että se aika on poissa kotitöistä, liikunnasta tai muusta mitkä pitäisi hoitaa tämän päätyön eli lasten kanssa touhuamisen päälle.

ps. valokuvaongemat eivät ole selvinneet vieläkään. Kovan työn tuloksena sain sentään joitain kuvia ladattua tänne, joten lähiaikoina tulossa pari juttua pihamaalta.

Välikuulumisia

Moikka!

Minulla olisi juttua tulossa sekä pihalta että käsitöistä, mutta kuvansiirron kanssa teknisiä ongelmia. Jospa saan pian ne toimimaan.

Pihatyöt etenee meillä hiljalleen, pikkukaverin päiväunilla ehtii aina pikkuisen tehdä - joskus se on ollut vain yhden kottikärryllisen hiekkaa ajaminen ja välillä olen ehtinyt kerätä peräti kolme kärryllistä kiviä. Kärsivällisyyttä siis vaaditaan, kun juuri hommat on lähtemässä käyntiin, vaunuista jo huudellaankin. Pikkumies on jo ahkera apuri näissä hommissa, välillä liiankin tehokas kun työvälineet viedään ennen kuin ehdin niitä käyttää, mutta aina niitä ei sitten enää löydykkään.

Käsitöitä en tee päivittäin, mutta viikoittaan sentään. Jos molemmat lapset menee kohtuulliseen aikaan nukkumaan niin hetken voi neuloa. Mutta vähän on tehnyt tiukkaa senkin kanssa.

Meille siis kuuluu normaalia arkea pienten lasten kanssa, tätä juttua kirjoitan vauva kainalossa - ja se onkin kovaa kyytiä kyllästyvä vauva, joten lisää taas toiste.

Hauskaa kevättä kaikille!

Liikuntahuone marsuineen

Toistaiseksi yksi huone on meillä varattu ihan vaan marsuille ja liikunnalle. Sisustukseen ei olla ylenmäärin panostettu. Verhotkin puuttuvat yhä.

Pikkumies viihtyy keinussaan kun minä annan crosstrainerille kyytiä aina silloin tällöin. Keinu onkin ainut juttu mikä huoneeseen on ostettu tai kiitos kyllä kuuluu anopille tästä. Rakennusvaiheessa kattoon  laitettiin tukipalkki, jotta koko homma ei romahda alas. Viime aikoina kyllä ilmat ovat suosineet ulkoilua, pihatöistä onkin pian juttua tulossa.

Tavaraa vaan mahdollisimman vähän huoneen lattialla, jotta marsujen sotkut olisi helppo siivota. Kuvasta piiloon jäävä kaappi täynnä urheiluvarusteita. Lattialla läjä painoja, no, okei, parit käsipainot ja kahvakuula, mutta kyllä niilläkin kivasti tekee kun aikaa vaan irtoaa.

Mutta nyt ylös ulos ja jumppaan lasten kanssa.

Lahjagalluppi

Nyt kun olen aloitellut taas käsitöiden tekoa, minua on alkanut kiinnostamaan eräs asia: mitä ihmiset haluavat oikeasti lahjaksi? Siinä vaiheessa kun jollekin lahjaa vie, harva nurisee jos ei siitä pidäkään ja saattaa vakuuttelevasti saamaansa ihailla ilman että antaja oikeasti saa tietää oliko lahja haluttu vai ei.

 Joten toivon että mahdollisimman moni kertoisi, mitä toivoisitte saavanne lahjaksi itsellenne (ja puolisolle tai lapsille)  hintaluokassa max 15 euroa. Tämä voi tarkoittaa valmiina ostettua juttua tai itsetehtyä (jolloin hinta tarvikkeista). Toisaalta mitä et haluaisi saada. Perusteluja voi halutessaan lisätä.

Oli kyseessä sitten mökkituliainen, jokin vaihto netissä, synttärit tai joulu tai ehkä arvonta blogissa.

Mitä mieltä olet esimerkiksi seuraavista lahjoina: villasukat, muut neulotut asusteet, neulotut pitsihuivit. Ommellut tai virkatut kassit ja korit (esim. matonkuteista), kynttilät, ruokalahjat (ostetut ja itsetehdyt), tee, kahvi, suklaa ja herkut tai terveelliset syötävät. Kirjat, (joulu)koristeet, kukat, lanka, askartelutarvikkeet tai muut käsityötarvikkeet.

Itsetehdyistä haluatko mieluiten ommeltua, neulottua, virkattua, koruja, leivottua vai jotain muuta?

Vai jotain ihan muuta, mitä vaan lahjaksi kelpaavaa? Leffalippuja?

Jos vastauksia tulee runsaasti lupaan väsätä jonkinlaista yhteenvetoa vastauksista.

Kevät, pääsiäinen

Aurinko paistaa ja kevät etenee. Pihalla tuli bongattua jo ekat kukkaset tälle keväälle.

Sisällä iski  pieni sisustuskärpänen

Todellisuus muutamaa tuntia myöhemmin sisustusinnostuksen iskettyä (kiitos miehelle):

Mutta kertaalleen helpottamaan ollut flunssa iski takaisin ja pikkumies on kuumepotilaana, joten tänään ihaillaan kevätaurinkoa vain ikkunasta.

Mutta kunhan tästä taas selvitään palaan esittelemään pääsiäisaskartelujamme ja muuta keväistä =)

Käsityöinnostus hiipi kaapista

Ihana, iso aulan kaappi varattiin muutossa minun käsityöjutuille. Tai oikeastaan puolet siitä, toisella puolen on hengaritilaa. Muutossa kaappiin työnnettiin kaikki sinne joten kuten kuuluvat sitä mukaa kun tulivat vastaan ja vähän sitä sun tätä muutakin. Lopputulos oli sitten sen mukainen. Ylimmän hyllyn valtasivat ihan muut tavarat, mutta loput on minun, minun minun =)

Pikkuhiljaa innostus siivota kaappi pilkisteli aina mielessä, mutta tekemistä riitti aina muutakin. Mutta lopulta se iski, halu hoitaa homma vaikka se ei kiireellisin tehtävä olisikaan. Tehtävä alkoi kunnon sekasorron aiheuttamisella eli kaapin tyhjennyksellä.

Koko aula täyttyi laatikoista, nyssyköistä ja irtokeristä sitä sun tätä. Laatikoita en juuri penkonut, keskityin irtosälän lajitteluun. Siinä kestikin vähintään puolet päivästä. Isompi oli innokkaana apurina, mutta pikkukaverin mieslestä homman tuijottelu sitteristä alkoi aika pian kyllästyttää. Välillä kaveri unille ja jatkettiin taas isomman kanssa. Pikkuhiljaa homma eteni. Tehtiin myös löytöjä, kuten muutossa kadonneiden joulukoristeiden ilmestyminen.

Ja tässä aherruksen lopputulos! Tavaraa oli sen verta paljon,ettei tästä supersiistiä tullut, mutta ainakin tiedän mitä kaapista löytyy. ASkartelutarvikkeet, kankaat, langat, keskesneräiset työt, valmiit lahjat ja kortit, kaikille löytyi paikkansa. Ja askartelutarvikkeetkin on lopulta järjestelty äidin omiin ja yhteisiin. Samalla tuli tehtyä invertaatio ja seuraavalla kauppareissulla mukaan lähti askartelukartonkeja.

Ja ei sille voinut mitään, innostushan se iski kun näitä hipelöi. Seuraavana päivänä sohvankulmalta löytyi tämä....

Ja joskus tulevaisuudessa kun tämä valmistuu niin saatte tarkempaa esittelyä.

Sisällä vihertää

Kevät tekee hitaanlaisesti tuloaan ulkona (siltä se ainakin tuntuu, että tekee tuloaan oikein hitaasti), joten sisälle pitää saada vähän vihreää.

 Taimikasvatuksen aloitin joku aika sitten. Tässä hommassa olen ihan aloittelija, joten lähinnä toivon, että saan edes jotain pidettyä hengissä siihen asti, että on aika siirtyä pihalle.

 Muutamaa päivää myöhemmin kuvattu tilanne. Ensimmäiset alut ovat jo menehtyneet.

Mutta näistä ei paljoa vihreää vielä sisälle saa, joten tässä meidän kukkasemme sisällä:

Uusimmat tulokkaat (ja luultavasti aika lyhytikäiset minun hoidossa)

tv: n vieressä oleva kasvi (mikä lie nimeltään) on niitä harvoja kasveja jotka ovat minun hoidossa useamman vuoden sinnitellyt hengissä.

 Kuten näkyy, tämän paran ennuste on melkoisen huono, minun hoidossa parka on ollut nelisen kuukautta.  Parkaa on marsut yrittäneet syödä ja se on kaadettu lukemattomia kertoja. Vieläköhän sen saisi pelastettua? Onneksi isompi kaverinsa on vielä hengissä. En ole ikinä väittänyt olevani hyvä kasvien kanssa...

Ikkunasta ei toistaiseksi kovin rohkaiseva näkymä ole. Laitoin sentään vihreät verhot olohuoneeseen hetkeksi, voi edes hitusen kuvitella näkevänsä jotain elävää.

Hyviä vinkkejä otetaan vastaan, takapiha on mutavelliä ja sinne pitäisi loihtia nurmikko. Mitähän sinne kannattaisi eniten ajaa, multaa vai hiekkaa?