Tontut liikkuvat helteelläkin

Meidän piti taloa maalata, mutta keksittiin parempaa tekemistä pikkumiehen kanssa.

Pikkumiehen tontut,

Minun taiteilemat tontut,

Vielä hiipivät varastoon hetkeksi ennen kuin uskaltautuvat meidän pihaa vartioimaan näkysällä.

Pikkumiehen päivitetty huone

Pitsineuletunika

Olen päättänyt opetella neulomaan itselleni paitoja. Onhan tämä ollut ennenkin tavoitteena, mutta nyt harjoittelu jatkuu. Mutta mitoitus, miten se voi olla näin vaikeaa?

Aloitin neulomalla Novitan ohjeella Usva langasta pitsineuletunikan. Tein ohjetta reilummasti lyhemmän helman ja m-koon mukaan neuloin. Valmiin paidan puettuani se oli löysä, mutta aika sopivan mittainen. Kostutin tunikan ja jätin saunan laiteille muotoonsa kuivumaan. Seuraavan kerran kun vedin vaatteen päälleni pyllyn alle ulottuva helma ulottuikin jo lähemmäs polviin. Siitä edestä tuotos kapeni vähäsen, mutta olen vakuuttunut, että tuotos lihottaa minua ainakin 5 kg. Siksi tekisi mieli jättää kuva paidasta päällä pois tästä, mutta juttu paidan istuvuudesta vähän ontuu ilman sitä.

Eiköhän tuota kuitenkin voi talvella välillä käyttää.

Paita yritys numero kaksi on työn alla. Ja sen jälkeen kolmonen. Jos sittenkään ei istu niin pitänee ottaa käteen mittanauha, vihko ja laskin ja laskea ihan itse paidan mitoitus. Ehkä sitten onnistuisi?

Tunika kuuluu Kyjy-töihin ja painoa sillä on hitusen vajaa 400 g (ohjeen mukainen kulutus taisi olla 500 g jos oikein muistan)

(pikkumiehen kuvaamana minun päällä)

Salainen neuleystävä syksy 2014

Nyt kaikki joukolla ilmoittautumaan salaiseen neuleystävään!

Keävään jätin välistä, mutta nyt uudella innolla mukaan. Nyt vaan odottelen kärsimättömästi, että saan ilmoittautumislomakkeen täytettäväkseni =)

Ja minulle saa vinkata, jos tietää muita kivoja vaihtoja tai salaisia ystäviä olevan alkamassa, voisin harkita johonkin muuhunkin mukaan lähtemistä. Varsinkin jouluaiheisia, mutta ne taitavat alkaa vasta myöhemmin.

Puutarhaportti heinäseipäistä

Minä ideoin ja mies toteutti. Aikasta ihana tästä tuli. Kuvittelen vaan mielessäni kuinka nätti etupiha on, kunhan sinne saadaan tuota kasvillisuuttakin.

Portilta lähtee kivipolku tulevaisuudessa, vähän tuota on jo mallailtu.

Puutarhaportteja myydään valmiina noin 150 euron hintaan. Heinäseipäitä taasen noin 2 euron kappalehintaan, niitä kului 7-8 kpl tähän. Päälle 4x 3,90 e  tukijalat ja muutama ruuvi. Toki jonkinlaisia työkaluja tarvitaan. Eli sellaiset 110-120 euroa säästää helposti jos osaa vähän nikkaroida ja saa vielä oman näköisensä.Tuohon on sitten kiva ripustella kaikenlaista härpäkettä koristeeksi.

Tässä toinen rakennelma, jonka mieheni nikkaroi pyynnöstäni. Maalia tähän varmaan voisi joskus lisätä. Ikkunan alle vähän yrttejä kasvamaan ja toistaiseksi ovat kasvaneet ihan hyvin minun hoidostani huolimatta. Haluaisin olla viherpeukalo ja ehkä vielä joskus sellaiseksi kehitynkin. Saahan sitä haaveilla. Haluaisin myös itse osata puutöitä, mutta toistaiseksi kaikki tuotokseni ovat vinoja. Hakkaan myös naulat vinoon. Mutta pitää aina silloin tällöin harjoitella eikä tilata kaikkea mieheltä.

Tässä vielä takapihan nykytilannetta...

Ja ihastuttavat aurinko-löhöily -tuolimme. Toistaiseksi ainoat pihatuolit.... Jospa tämä katastrofi tilanne saadaan ennemmin eikä myöhemmin korjattua. Onneksi on trampoliini, siellä on hyvä hengailla ja pikkukaverikin voi ryömiskellä vapaasti.

Hiekkalaatikkokin valmistui rakennukselta ylijääneistä paloista pikkumiehen iloksi.

Mutta kesä taitaa loppua ennen pihatöitä. Ensikesänä taitaa jatkua yhtä touhukkaana urakka.

Pikkumiehen oma projekti

Pikkumiehen on saanut sanoa sanottavansa oman huoneensa sisustuksesta, vaikka välillä on äitillä tehnyt tuskaa kun seinätarrat eivät ole täydellisessä symmetriassa. Siitä lisää tulevaisuudessa, mutta ensin esittelyyn hänen oma projektinsa.

Ensin oli Ikea. Sieltä tarttui mukaan pikkulipasto, joka oli käsittelemätöntä puuta (lastulevyä) ja pari purkkia maalia.

Ei muutakuin ulos pensseleiden kanssa.

 Kivaa oli. Niin kivaa, että kertaalleen maalatut laatikot piti saada takaisin viimeisteltäväksi, kun loppuivat kesken. Maalivalinnat yllättivät tällä kertaa äidin. Kuvittelin että harmaasta ja kirkkaansinisestä sininen olisi käytetympi väri, mutta poika maalasikin suurimman osan harmaalla ja käytti - omien sanojensa mukaan - sinistä viimeistelyyn.

 Ihan pikkuisen maalia meni myös alustalle.

 Vähän pidempään kuin ohjeen mukaiset kuusi tuntia näitä kuivateltiin. Ja sitten vielä vähän lisää, jotta viimeisetkin tahmeat kohdat kuivuivat...

Ja lopputulos on ihana =) Tuo myrskypilvi varsinkin. Tässä on hyvä säilyttää kaikkea pikkutavaraa, joihin pikkukaveri ei saa sormiaan yltää. Isoveli onkin välillä hälisemässä kun pikkuveli on jo oppinut mikä huone on kaikkein mielenkiintoisin ja sinne on ryömittävä tutkimaan pikakiitovauhtia.

Ihan vähän joulufiilistä

Myönnetään nyt julkisesti. Minulla meinaa olla välillä ihan vaan vähän joulufiilistä.

No, minkäs teet. Kun kyjy alkoi oli pakko miettiä tulevia joululahjoja.
 Ja kun tehtäviä neuleita mietti niin pitihän sitä samalla muitakin joululahjoja pohtia. Ideat kirjailen jo kolmatta vuotta tähän tuunailemaani vihkooni.

Tästä on helppo aina tarkistaa, mitä on aiempina vuosina kenellekin antanut ja kirjoittelen tänne sekä ideat että toteutuneet lahjat ylös. Tämän vuoden suunnitelmat ovat jo hirmuisen pitkällä ja välillä olen yläkaappiin jo ostanutkin jotain...

Lisäksi työn alla on muistivihkot jouluresepteille ja jouluisille ideoille. Esittelen niitä kunhan joskus saan ne valmiiksi - ainakin kannet. Sisältöä toki muokkaillaan sitten hiljalleen.