Tammikuun lopussa se iski, joku ihme talviväsymys mikä lie. Neuleetkaan eivät innostaneet. Asiaa ei auttane ensin särkemäni selkä ja nyt jalkapöytä. Selkä on jo kunnossa, mutta jalka mokoma hankaloittaa liikkumista. Mutta jospa tämä tästä, innostuin minä sentään lopulta jatkamaan neulomistakin hiljakseltaan, vaikken kovin suurella innolla. Ja taas piti aloittaa uusi työ ja jättää vanhat lojumaan.
Tästäpä johtuen tammikuun lankasaldoksi jäi 750 g miinusta. Ei tullut kiloa. Mitenkähän helmikuussa käy? Sentään miinuksella mennään, yhtään en ole lankaa ostanut.
Kiusaukseksi salaisen neuleystävän kevään kierroksen ilmoittautuminen on menossa. Mutta pysyn tiukkana ja jätän sen välistä. Syksyllä sitten uudella innolla mukaan jälleen. Jos ehtisi ensin neuloa edes osan viime kierroksella saamistani langoista.
Ufojakaan en saanut valmiiksi, mutta yhtä paitaa sentään yhden etukappaleen verran. Tälle kuuta yritettävä eka ufo selättää siis.
Koska neuleita ei ole esiteltäväksi tästä saatte ruokakuvan.
Miten ihmeessä onnistuin asumaan yli vuoden takkaleivinuunin kanssa paistamatta siinä pitsaa? On muutes vaivan arvoinen vaikka jokusen tunnin saakin valmistella pitsan paistoa!
Mikä sulla on tuossa pitsan alla? Onko ihan pitsa pelti?
VastaaPoista