23. Linnuille ruokaa

Meillä ruokitaan tänäkin vuonna lintuja pihassa. Joulukuun aikana aloitimme ruokinnan.

Lintujen ruokintalauta on täytetty nyt auringonkukan siemenillä. Pari päivää kesti, että lintuja alkoi ilmestyä pihaan. Ihanasti tulikin eloa etupihalle. Nyt jo ison parven verran.

Lisäksi kokkailin pikkukaverin kanssa linnuille herkkuja.

 Sulatin paketillisen kookosrasvaa ja sekoitin lintujen siemensekoituksia siihen. Pikkukaveri lappoi seoksen muotteihin. Ja vähän lattialle ja pöydällekin.

Ensimmäiset herkkupalat vietiin jo tarjolle.

Mutta jouluaatoksi suunnittelin muhkeimman herkun, nimittäin suunnittelin vieväni linnuille kokonaisen kakun. Aina vaan hommat ei mene suunnitelmien mukaan. Kelmu jäi laittamatta muottiin, enkä saanut massaa ulos kuin sulattamalla sen. Saivat linnut sitten epämääräisen herkkukasan laudalla...

Mutta kuvaillessani lintuja näin lumipenkassa jotain!

Pikkumies epäili, että tontun pitäisi mennä tonttukouluun takaisin. Oli nyt noin huolimaton, että piiloutui niin, että tonttulakki näkyy. Voi tonttua, ehkä silläkin on joulujännitystä?

Suklaamoussea on meillä ollut monena vuotena jo aattoaterian jälkiruokana. Tälle vuotta ajattelin kokeilla nostaa panoksia ja tehdä kupitkin suklaasta!

Ensin kokeilin valaa suklaan vesi-ilmapallojen päälle, mutta ne poksahtelivat (ja suklaata räiskyi pitkin keittiötä). Seuraava yritys oli laittaa kuppeja nurin päin, kelmua päälle ja sulaa suklaata siihen. Sitten vain jähmettymään ja jännittämään saanko kuppeja aikaiseksi.

No, eipä saatu... Eivät irronneet ehjänä. Suklaat on nyt kerätty talteen muuta käyttöä varten ja suklaamoussen syömme tavalliseen tapaan normikipoista...

Tontut olivat järjestäneet vähän toimintaa poikien joulunodotukseen.

Kirjeessä kerrotaan, että ovat piilottaneet kuusi suklaapatukkaa ympäri taloa ja poikien tehtävä on etsiä ne ja jakaa tasan.

Kova homma siinä oli, mutta iltapäivästä löytyivät lopulta viimeisetkin patukat.

Pihalla kun alkoi valaistua huomasimme jotain erikoista ulkona...

Joulupukki on lentänyt talomme yllä ja tiputtanut erikoslähetyksenä pojille paketit laskuvarjojen avulla!

Päivä on mennyt ruokaa laittaessa huomiselle, esimerkiksi omaan joulupöytään ja viemisiksi valmistui saaristolaisleipää.

Tosin ei mennyt nämäkään ihan putkeen, tarttuivat kiinni vuokiin ja lopputulos melkoisen ruma....

Huomenna se on! Jouluaatto. Viimein. Miten tässä malttaakaan edes nukkua?

Kalenterin toiseksi viimeinen yllätys oli monipintainen kynsiviila, jossa mm kynsien kiillotusta

22. Joulukuusi

Mikäs sen mahtavampi hetki jouluvalmistelussa kuin joulukuusen kantaminen sisälle. Kuusi löytyi ihan oman pihatien varresta. Kaksi kuusta kasvoi ihan vierekkäin, joten toisen niistä oli lähdettä joka tapauksessa.

Ensimmäisenä kiedoin tekemäni jouluvalonauhan kuuseen. Minusta tästä tuli aivan upea. Ostin lisää kimaltelevaa hapsulankaa, jotta sain koko köynnöksen täyteen. Vähän eri sävyinen, mutta ei se haittaa. Olisin voinut jättää kuusen vaikka tällaiseksi!

Mutta meillä on kaksi pientä poikaa, joten vaimennan sisäisen haluni saada kuusi koristeltua symmetrisesti ja annoin heille vapaat kädet - mitä nyt välillä pyysin lupaa laittaa muutaman koristeen ylemmille oksille - vaikka pikkumieskin ylettyi jo tosi korkealle sohvan avulla.

Tässä pikkukaverin näkemys koristelusta. Hän selvästi halusi kaikki ihanuudet samalle paikalle ihasteltavaksi.

Pikkumies sen sijaan jakoi jo äidin näkemystä enemmän, että kuuseen on kiva laittaa koristeita tasaisemmin eri puolille.

Hienoa työtä pojat tekivät. Lisäilivät sinne tänne vielä vauhtiin päästyään kaikenlaisia koristeita. En halunnut päsmäröidä, vaikka itselleni olisi riittäneet tähdet ja neulotut pallot köynnäksen ja latvatähden lisäksi. Hieno tuli, eikä liian tylsä niinkuin äidin versio olisi ollut.

Tontutkin tykkäsivät kuusesta ja kääräisivät itsensä sen juurelle paketteihin.

Kalenteri muisti mansikkaisella käsirasvalla

Tässä vielä viime hetken nopea koristeluvinkki:

Koristeet on tehty pahvista ja kiinnitetty teipillä.

21. Jäätynyt tonttu

Tontut vahtasivat jotain etuovella. Mitähän sieltä löytyy?

Kurkkasimme poikien kanssa ovesta. Voi ei! Pieni tonttu parka. Onkohan se tippunut vesikuppiin, joka on jäätynyt? Onneksi onnistui pyörimään meidän ovelle.

Veimme tontun sulamaan kylpyhuoneeseen. Pikkumies olikin nokkela ja tiesi, että jää sulaa nopeammin, jos upotamme sen lämpimään veteen. Niin tonttu pääsi kuumaan kylpyyn ja jo hetken päästä siirsimme paran takaisin joulukylään, jonne se kuuluukin.

Pikkukaveri paran muovailuvaha joulukalenterista on kulunut jo kaikki muovailuvahat - luukuista kun paljastuu aina uusia muotteja ja vahat sai kaikki heti käyttöön.

Onneksi äitillä oli ratkaisu. Hoitoainetta 1 osa ja maissijauhoja 2 osaa. Sekoitellaan vaan kunnolla. Sekaan kimalletta jos haluat (tai lapset haluaa, mikä tärkeintä). Elintarvikevärikin käy, mutta kannattaa olla varovainen. Värjää kuulemma kädetkin helposti.

Hyvin tuntui toimivan, ehkä vähän muotteihin ja lattiaan tarttuvampaa kuin kaupan versio.


Muistin tässä neuloneeni pari joulupalloa pieniksi jouluviemisiksi. Mutta arvaatteko mitä? Minä en löydä niitä. En muista yhtään mihin olen ne jemmannut. Pengoin sen kaapin, jossa ne todennäköisesti ovat, mutten löytänyt. Voivat ollakin, mutta en nyt jaksa koko kaappia tyhjentää. Taitavat jäädä ensi vuodelle valmiiksi.

Mutta ainakin toiselle muistettavalle tein tällaisen vararatkaisun. Mitä luulette, kehtaako jouluihmiselle tällaisen viedä?

Mutta tadaa  - löysin sittenkin neulotut pallot, täytteet vaan puuttuu. Vahingossa sattuivat käteen kun menin hakemaan neuletta joululeffan kaveriksi. Joten tänään viimeisteltävä ne.  Juuri kun ehdin luopua toivosta.

Tänään ohjelmassa oli aamulla ahkeraa siivousta, iltapäivällä lahjantoimituskävely. Itsekkin saimme yllätyslahjaksi ternimaitoa. Huomenna pitää tehdä siitä meille herkkua.

Ja illemmalla harrastin vielä kokeilevaa kokkausta joulua varten

 Jouluaattoa odottamassa miedompi omenasinappi ja tulinen salmiakkisinappi. Itse tykkään molempien mausta. Mielenkiinnolla katsottava, ketkä jouluvieraista uskaltavat maistaa ja mitä tykkäävät. 2 v ainakin maistoi salmiakkisinappia, muttei tykännyt (muttei saanut suurempia traumojakaan, joi vähän maitoa päälle ja sanoi tiito eli kiitos).

Sitten leivoin salmiakki tiikerikakun. Minä ja 2 v tykättiin, muu väki ei tainnut edes maistaa. Ei ollut yhtään väkevää tai siis erityisen salmiakkista. Vähän turhan aikaisin vaan otin uunista. Pakko kait herkutella tällä pikaiseen, ei säily pitkään kun jäi kosteaksi.

Salmiakkiherkkuihin käytin nestemäistä salmiakkia, jota ostin pullon apteekista.

Myös mansikkamarmeladi pääsi tekeytymään. Ohjeen mukaan valmistumisessa meneekin vaan niin monta päivää ettei ehkä aattona vielä maistella. Katsotaan.

Kalenteri muisti pienellä ripsarilla

Tykkään kun tämän vuoden kalenterista on muodostunut paremmin yhteneväisiä kokonaisuuksia, joita voi käyttää. Viime vuoden peruskalenteri jäi vähän irrallisemmaksi.

20. Pieni kuusi

Toimme leikkihuoneeseen pienen maljakkokuusen. Tontutkin olivat yöllä menneet sitä tutkimaan.

4. adventti. Tekemistä riittää niin paljon kuin haluaa, mutta pakollisimmat on ihan hyvällä mallilla. Pöytäliinat ja servetit silitetty. Lahjat odottavat aattoa. Jouluruokia olen hankkinut niin hyvin etukäteen, että lähinnä vihreä salaatti jäisi tekemättä, jollen enää ennen aattoa kauppaan pääsisi. No, maidon loppuminen voisi kyllä harmittaa myös.

Viimeisestä adventtisunnuntain luukustani paljastui varsin hyödyllinen juttu.

Kampaamolaatuinen latvojen hoitoaine. Kiitos paljon sisko, jospa tämä vähän piristäisi hiusten kuntoa. Tulee varmasti käyttöön. Vaan snif, nyt on tämä lysti loppu tältä vuodelta. Ehkä ensi vuonna uudestaan? Itse ainakin tykkäsin 4 vähän isommasta yllätyksestä kuin päivittäisistä pikkujutuista, jos budjetti kuitenkin sama (meillä oli 5 euroa per luukku).

Leivoimme poikien kanssa vielä pari pellillistä pipareita. Jotta joulun ajaksikin riittää. Pieni kämmi vaan kävi. Kun sain taikinan valmiiksi, tajusin, että sokeri jäi laittamatta. Se kun pitäisi laittaa jo keittelyvaiheessa, en enää lisännyt valmiiseen sitten. Lopputulos on silti ihan hyvä. Ei nyt parempi, mutta kyllä nuo kauppansa tekivät. Kylään tullut poikien ukkikin huomasi, että jotain normaalista poikkeavaa maussa on, mutta ainakin olivat normaalia mureampia.

Suurempaa joulukuusta varten virkkasin jouluhullutuksen tiimoilta 24 tähteä, jotka tärkkäsin liima-vesi seoksella. Kaikki samalla ohjeella, joten valmistuivat nopsaan kun ohjeen alkoi muistaa ulkoa.

Omasta kalenteristani sain hunajahuulirasvaa. Huulirasvoja minulla on aika monta, joten jostain muusta olisin ilahtunut enemmän, mutta sinänsä kyllä tuotteesta tykkään. Snif. Surkeaa, nämäkin ihanuudet loppuvat pian. Onneksi kalenterista on kyllä tullut monta oikeankin kokoista purkkia, joten riittää niistä iloa loppu talveenkin.

Ihania viimeisiä jouluvalmistelu päiviä! Seuraaville päiville sitten vaan yritettävä saada sopivassa suhteessa puuhastelua ja sopivasti myös rentoutumista.

19. Jouluaatto lähestyy

Joulu lähestyy koko ajan. Joulusiivous etenee hiljalleen. Viimeisiä paketteja on vielä käärittävä ja toimitettava saajilleen. Omien lahjoja piiloteltava ja etsittävä minne kaikkialle niitä on jemmannut, jotta aattona kaikki löytyy helposti. Viimeisiä joulunodotusyllätyksiä on vielä valmisteltava.

Tontut olivat ottaneet rennosti ja kasasivat palapeliä vasta siivotussa leikkihuoneessa.

Sain anopiltani ihania joulukukkia, kiitos näistä! Kyllä jouluksi vaan tarvitsee omat kukkansa.

Kalenteri muisti jälleen kerran vartalovoilla, arganöljyisellä versiolla tällä kertaa. Kolmas jo näitä, mutta tulevat kyllä käyttöön.

Poikia tonttu muisti geisha-suklaalevyillä. Onneksi pojat ehtivät syödä aamupalan ennen kuin avasivat tonttujen paketit.

Lunta meillä riittää niin paljon, ettei tarvitse jännätä saadaanko valkea joulu. Tämä kuva on nimittäin ennen viime öistä lumisadetta otettu, päivitettyjä kuvia lumitilanteesta saatte joku toinen päivä.

18. Joulusiivous käyntiin

Minulla oli kunnianhimoinen suunnitelma pitää koti tasaisen puhtaana ja siistinä koko joulukuun. No, flunssakierre sotki sen suunnitelman. Mutta nyt on joka tapauksessa joulusiivousta hiljalleen aloitettu, nuha vielä vaivaa, mutta pahin tauti taitaa olla voitettu.

Tontutkin vihjailivat, että välillä voisi jo siivota.

Lisähauskuutena pojat saivat juosta ovelle viritetyn lahjapaperin läpi.

Joten toteltiin tonttuja...

 Leikkihuone on jo ihan komian näköinen

Marsutkin saivat joulun kunniaksi ekstra paksun kerroksen puhtaita puruja ja häkille muutenkin hyvän jynssäyksen (marsuja ei näy kuvassa kun juoksentelivat pitkin leikkihuonetta niin vauhdilla ettei niistä kunnon kuvaa saanut)

 Poikien makuuhuoneenkin ilme koheni kummasti. Tätä en olekaan tainnut vielä esitellä kunnolla järjestyksen vaihdon jälkeen.

 Kirjahyllyn kaaosta ei voi voittaa. Leluja, askartelutarvikkeita, kirjoja...

Hyllyn päällä on turvassa meidän tämän vuotinen taideteoksemme.

Kalenteri ilahdutti minua eilen meikkipensselillä ja tänään luomivärillä. Hyvin sopivat yhteen luukut. 17. päivä toivoinkin, että pensselin kaveriksi tulisi luomiväri ja toive kuultiin.

Luomiväri tuo sopivasti pientä hehkettä arkisempaankin laittautumiseen, aika neutraalia väriltään.

Kaverin kanssa lähdettiin ravintolaan ja uutta Star Wars leffaa katsomaan, joten pitihän uutta meikkiä testata