Luukku 8: talviseikkailu?

Iltasella iltateetä keittäessäni iski harmistus. Irtoteen sihti oli taas piilossa ja kaikki lempi pussiteet loppuneet. Jäljellä sekalainen läjä pusseja, jotka ei houkuta. Yhden sieltä kuitenkin nappasin.

Aamusella ilo oli siis suuri kun luukusta paljastui tällaista:

Joulutee -pussi pääsi kuppiin samantien. Näillä pärjäänkin seuraavaan kauppareissuun asti. Kiitos Joulun mieltä!

Aamupalan jälkeen päädyimme jonkinlaiseen talviseikkailuun - näin romanttisesti ilmaisten. Paljon rumemmillakin sanankäänteillä voisin asian ilmaista. Lähdimme autolla ajamaan, jään päällä vesikerros eikä hiekoitusta. Hitaan hitaasti varovasti köröttelin kunnes kilometrin päähän matka tyssäsi. Ei vaan auto noussut ylämäkeen. Aina kun yritin päästä liikkeelle valui auto vaan alaspäin ja ojaa kohti. Lapset kyydissä en pitkään yrittänyt itse tilanteesta selvitä, kun mitään pitoa ei ollut. Lähdettiin poikien kanssa kävellen kotiin ja pienen soittelukierroksen jälkeen selvisi, että poikien ukilla on vapaapäivä ja hän toimi pelastavana enkelinä ja haki meidän auton. Hän nyt olisi varmasti auton saanut siitä muutenkin liikkeelle, mutta onneksi traktori kävi siinä välissä hiekoittamassa tien, niin helpommalla pääsi. Loppupäivänä möhmötettiinkin kotosalla.

 Tapauksen jäljiltä ansaitsimme ylitsevuotavan runsaat valkosuklaakaakaot, vai mitä?

Kotosalla ollessa ehdin hetken askarrellakin.

 Sydänkoriste jouluystävältäni tulleen paketin ohjeiden ja tarvikkeiden avulla.

Tällaista tähteä ihastelin syksymmällä siskoni luona käydessä paikallisessa käsitöitä myyvässä putiikissa, mutta pelkäsin etten paperiluomusta ehjänä montaa sataa kilometriä kuljeta. Mutta onneksi löysin ohjeen tähän eikä ollut edes vaikeatekoinen. Näitä voisi väkertää useammankin.